Kaltaiseni uskotta syntynyt ja kasvanut ihminen mielellään ajattelisi, että usko kristinuskon Jumalaan johtaa ennen pitkää yhä omituisempiin harhoihin ja täyteen todellisuudesta vieraantumiseen. Jos uskot Jumalaan, uskot ennen pitkää Joulupukkiin, hammaskeijuun, aaveisiin, ihmissusiin ja vampyyreihin. Kuulostaa järkevältä, mikäpä estäisi ihmistä uppoamasta päälakikaljuaan myöten kansantarujen suonsilmäkkeeseen, kun on kerran jo astunut rajan yli ja päättänyt, että on olemassa ainakin yhden sortin yliluonnollisia henkiolentoja. Kristityllä tosin on Raamattu, johon hän oletettavasti enemmän tai vähemmän uskoo, rajaamassa sitä, mihin hänen on sopivaa uskoa. Mutta estääkö usko yhteen kirjaan uskon muihin teksteihin, etenkin mikäli ne eivät ole selkeästi ristiriidassa tai niin selkokielisiä, etteikö niiden sanoja voisi väännellä ja käännellä miten huvittaa?

Kuitenkaan porttiteoria ei tietenkään itsessään ole todiste itsestään, vaan vaatii ihka oikeita todisteita tuekseen joka ainoa kerta.