Kulturellit ihmiset eivät pidä siitä, että muu elokuvakansa syöpöttelee katsoessaan elokuvia. Siitä lähtevät äänet häiritsevät kanssakatsojien elokuvakokemusta. Valitettavasti kuitenkin elokuvateatterit saavat suurimman osan tuloistaan juuri popkornien ym. myynnistä, eivätkä lipputuloista itsestään. Näinpä vaikka napostelu jäytää elokuvakulttuuria, napostelukulttuuria vastaan taisteleminen on oikeastaan koko teatterijärjestelmää vastaan taistelemista. Suo siellä, vetelä täällä.

Muistakaamme siis syöpötellä ahkerasti käydessämme katsomassa ne pakolliset Bondit ja Pirates of the Caribbeanit!

Oikeasti. Mikä ihmeen evolutiivinen perusvietti oikein saa ihmisen tietoisesti pyrkimään tuohon kuvottavaan löyhkään? Ihmisellä voi muuten olla aivan tip-top viimeistelty ulkonäkö - meikit, hiukset, vaatteet - ja kaiken valtakunnan hajusteita yllään... ja sitten hän kuitenkin hävittää koko kasaamansa illusion haisemalla kuin viikon vanha hikisukka.

Ehkä sieraimia pistelevä lemu on jonkinlainen selvitytymisstrategia vuosituhansien takaa. Pahalle haiseva liha on todennäköisesti pilaantunutta, eivätkä muut ihmiskilpailijat voi taistella kovin tehokkaasti, mikäli heidän silmänsä jatkuvasti vettyvät ja he tuntevat pakottavaa tarvetta pitää kättä nenällään. Tupakoinnin sosiaalinen ulottuvuus saattaa olla sidoksissa tähän, sillä haju ei haittaa oman ryhmän jäseniä, jos kaikki haisevat yhtä pahalle.

Ehkä yläasteen nurkan takana pötköä imeskelevät isänmaan toivot siis rakentavatkin ikiaikaista ryhmäpuolustusta valtausmielisiä naapuriheimojaan vastaan.

Mikäli elokuvatutkimuksen opiskelija kuvailee elokuvaa "ihan mielenkiintoiseksi", hän on vain yksinkertaisesti liian kulturelli sanoakseen kyseistä teosta "ihan kivaksi".

Näin vaalien alla graafisilla suunnittelijoilla on runsaasti limppua pöydällään, jokaisella ehdokkaalla pitää olla hienosti suunniteltu flyeri, jota sitten sopii tunkea ohikulkevien ihmisten taskuun.

Äänestäminen on häviävän pienivaikutteista vaikuttamista. Todellista vaikuttamista onkin se, että saa riittävän suuren joukon ihmisiä äänestämään sopivalla tavalla.

Mitä virkaa isoilla kansanedustajaehdokkaiden katumainoksilla oikein on? Katsooko äänestäjä ensin potentiaalisen ehdokkaan pärstää ja sitten tämän politiikkaa?

Siellä täällä näkyy vaalimainoksia, joissa on lähinnä ehdokkaan kuva, numero ja jokin ympäripyöreä höpöhöpö-slogani. Onko näiden tarkoituksena iskostua äänestäjän mieleen, joka sitten päätyy tutkimaan ehdokkaan ajamia asioita lähemmin? Kun jokainen tekee näin, äänestäjä ei muista ketään.

Kaltaiseni uskotta syntynyt ja kasvanut ihminen mielellään ajattelisi, että usko kristinuskon Jumalaan johtaa ennen pitkää yhä omituisempiin harhoihin ja täyteen todellisuudesta vieraantumiseen. Jos uskot Jumalaan, uskot ennen pitkää Joulupukkiin, hammaskeijuun, aaveisiin, ihmissusiin ja vampyyreihin. Kuulostaa järkevältä, mikäpä estäisi ihmistä uppoamasta päälakikaljuaan myöten kansantarujen suonsilmäkkeeseen, kun on kerran jo astunut rajan yli ja päättänyt, että on olemassa ainakin yhden sortin yliluonnollisia henkiolentoja. Kristityllä tosin on Raamattu, johon hän oletettavasti enemmän tai vähemmän uskoo, rajaamassa sitä, mihin hänen on sopivaa uskoa. Mutta estääkö usko yhteen kirjaan uskon muihin teksteihin, etenkin mikäli ne eivät ole selkeästi ristiriidassa tai niin selkokielisiä, etteikö niiden sanoja voisi väännellä ja käännellä miten huvittaa?

Kuitenkaan porttiteoria ei tietenkään itsessään ole todiste itsestään, vaan vaatii ihka oikeita todisteita tuekseen joka ainoa kerta.